Jos Rapakiven mummo saisi taikasauvan ja luvan sijoittaa
muutaman kymmenen miljoonaa yhteiseen hyvään, olisi täällä jo melko valmis
hankesuunnitelma.
Minä rakennuttaisin kaiken kattavan kulttuuritalon reilusti kuivalle
maalle ja mielellään ilta-auringon puolelle. Sovittaisin saman katon alle niin
ruumiin kulttuurin toimintoja kuin henkisen hyvinvoinnin tiloja – ja kukapa
noista aina tietää, minkäsorttista hyvinvointia mistäkin saa. Tämän korkean ja
laajan katon alla ja isojen ikkunoiden takana sijaitsisivat kirjasto (uudelta
nimeltään vaikka lainasto), uimahalli ja pallohalli/teatteritila sekä aulatilan
kahvila. Ennen kuin hikeennytte, odottakaa niin kerron tarkemmin.
Lainastosta saisi totuttuun tapaan hakea luettavakseen kirjoja
ja lehtiä, ottaa kopiota ja käyttää nettiä. Yhtä hyvin sieltä voisi Tohmajärvellä
lanseerattuun tapaan lainata hiihtovälineitä. Mikä ettei myös esimerkiksi luistimia
ja polkupyöriä ja frisbee-kiekkoja. Siellä voisi olla etätyötiloja ja
kokoushuoneita, vaikka pientä vuokraa vastaan.
Uimahalliin tarvittaisiin minimissään kolme erillistä
allasta. Kuntoutusallas videonäyttöineen vesijumppaajia varten, uima-allas merkittyine
ratoineen matkauimareille ja vielä lasten allas vesileikkejä ja vesiriemua
varten. Takaan, että käyttöä olisi. Säästöä tulisi siitä, että koulujen bussireissut lähikaupunkien uimahalleihin
jäisivät pois ja oman kaupungin koulukkaat saisivat uuden lähiliikuntapaikan.
Aikuisväki, joka ajelee mieluista ja sopivaa uimapaikkaa etsiessään yksityisautoillaan
väliin kauaskin, pysähtyisi jatkossa kotikaupunkiin. Uimaseurakaan ei
tarvitsisi reissata bussilla. Näin säästettäisiin myös ilmastoa.
Pallohalli korvaisi tietysti nykyisen, moneen kertaan
tekohengitetyn palloiluhallin. Kukaties sama halli palvelisi myös
teatteritilana, jos oikein hyvin onnistuttaisiin suunnittelemaan näyttämörakenne
ja äänimaailma.
Hetkeäkään en epäile, eikö tämän katon alla - esimerkiksi
aulatilassa - menestyisi jo kiva kahvilakin.
Lapsensa tai puolisonsa harrastamaan tuova saisi odotusajan varmasti
kulumaan uiden, kirjastossa käyden taikka kahvitellen.
Eikö tässä nyt ole jo riittämiin synergiaetuja, vihreää
siirtymää, työllisyysnäkökulmaa ja hyvinvointinäkökulmaa?